Proverbs 17

Riidoista

1Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhrilihaa riidassa. 2Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla. 3Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra. 4Paha kuuntelee ilkeitä huulia, ja petollinen mieli kuulee tuhon kieliä. 5Se, joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen luojaansa, eikä se, joka toisen onnettomuudesta iloitsee, jää rankaisematta. 6Vanhusten kruunu on lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia. 7Ei sovi typerälle ylevä puhe, saati ruhtinaalle valhe. 8Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy. 9Se, joka peittää rikoksen, etsii rakkautta, mutta se, joka asioita kaivelee, erottaa ystävykset. 10Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään. 11Pelkkää pahaa hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään julma enkeli. 12Miehen on parempi kohdata karhu, jolta on riistetty poikaset, kuin tyhmä typeryydessään. 13Sen kodista, joka palkitsee hyvän pahalla, ei onnettomuus väisty. 14Aloittaa tora on päästää vedet valloilleen. Lopeta, ennen kuin riita syttyy. 15Kumpikin on Herralle kauhistus: se, joka julistaa syyllisen syyttömäksi, ja se, joka julistaa syyttömän syylliseksi. 16Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä. 17Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä. 18Mieltä vailla on mies, joka lyö kättä ja menee toista takaamaan. 19Se, joka riitoja rakastaa, rakastaa syntiä. Se, joka ovensa korottaa, hankkii kukistumistaan. 20Väärämielinen ei löydä onnea, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen. 21Tyhmä on murheeksi siittäjälleen, ja typerän isä on iloa vailla. 22Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivaa luut. 23Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääkseen oikeuden tiet. 24Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa. 25Tyhmä poika on isälleen suruksi ja synnyttäjälleen murheeksi. 26Ei ole oikein syyttää vanhurskasta ja lyödä ruhtinasta, joka oikein hallitsee. 27Se, joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies. 28Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti. Se, joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.

Copyright information for FinSTLK2017